perjantai 10. helmikuuta 2017

JOOPA

Eilen oli odotettu päivä, olin odottanut sitä iät ja ajat. Olin menossa vyöhyketerapiaan ja vielä rakkaan ystävän hoidettavaksi. Se mikä tekee asian vielä mahtavammaksi oli, että vaikka teen itsekkin näitä hoitoja, en kovin usein käy itse niissä. Syyllinen, jos sellaista tarvitaan löytyy omasta peilistä.
Nyt on alkuvuosi sitten lähtenyt käyntiin hyvissä merkeissä, olen alkanut satsaamaan itseeni, hoidellut asioita, jotka ovat vain jääneet tekemättä ja nauttinut kun asiat etenevät.
Ajelin naapurikaupunkiin (tai samaahan me ollaan virallisesti, muttei käytännössä) ja parkkeerasin auton. Muistin kun muistinkin laittaa jopa parkkikiekon. Kuuntelin siinä loppuun Katja Ståhlin jutun radiosta miehestä, joka oli lähettämässä pakettia postin itsepalvelusysteemillä. Hän naputteli oikeat (jeh) tiedot ja toimi kuten käskettiin. Paketti lokeroon ja poistui paikalta. Parin päivän päästä mies sai postilta pakettilapun ja iloitsi että hänelle oli lähetetty jotakin. No niinhän siinä sitten oli käynyt, että mies oli lähettänyt sen saaplarin paketin itselleen.
Tätä siinä hihittelin ja samalla laitoin aikaa parkkimittariin, kello oli 14.30 ja laitoin 4.30 OUJEE!
Kun jalat kevyinä sitten astelin takaisin autolle, oli siellä odottamassa tervehdys parkkipirkolta, 50 euron sakkolappu ja syynä - niin pysäköintikiekon käyttövirhe.
Onneksi vyöhyketerapia oli rentouttanut sekä mielen että kehon, joten ei edes suututtanut.
Tämä oli jo toinen kerta samasta syystä saada sakot, eka kerralla olin ajatuksissani laittanut parkkikiekkoon ajan, jolloin olin laskenut pysäköintiajan  loppuvan.
Että käyhän näitä, eikä aina pelkästään blondeille.


keskiviikko 26. lokakuuta 2016

VIIS KIVAA

Olen jonkun aikaa nukkumaan mennessä miettinyt vähintään viisi positiivista asiaa, jotka ovat tapahtuneet päivän aikana. Ne voivat olla tosi pieniä tai sitten tooosi isoja. Aina niitä on löytynyt, vaikka ensin olisikin tuntunut että tämä päivä oli tasapaksu ja tylsä. Eihän päivä voi olla huono, syy on omissa ajatuksissa ja asenteissa. Olen yltiöpositiivinen, vaikken hehkuta sitä ääneen - ainakaan aina. Ajattelen että ikävissäkin asioissa on hyvät puolensa. Joskus käy niin että asia, joka suorastaan murskaa allensa osoittautuu tärkeäksi vasta pitkän ajan kuluttua.
Tietenkään ikävät asiat eivät tunnu näin sen helpommilta kestää, mutta luulen että auttaa kun ajattelee että niillä saattaa olla tarkoitus.
Nyt vuodenaika on melko lohduttoman tuntuinen pilvisenä päivänä, mutta lenkillä näpsin kuvia lähimetsässä ja sieltähän alkoi löytyä kaikenlaista kaunista.
Illalla on ihana sytytellä tuikkuja palamaan tuomaan kotoista lämpöä ja energiaa.
Nyt on syksy ja nautitaan siitäkin.




lauantai 18. kesäkuuta 2016

MEIKKIMUMMO

Tyttären häät lähestyvät, hääjuhla on noin kuukauden päästä. Tämä samainen morsian kertoi ala-asteella ollessaan, että koulussa oli sijaisena meikkimummo. Tiesin kyllä henkilön, eikä meikkimummo nimitys tuntunut kovinkaan osuvalta mielestäni. Kysymyksessä oli kolmen pienen lapsen äiti, tyylikäs rouva, joka hädin tuskin oli täyttänyt neljääkymmentä. Ala-asteikäisistä kuitenkin kaikki yli kolmekymppiset naiset ovat mummoja ja sillä siisti. Meikkimummo-opettaja oli kyllä aina laitetun ja meikatun näköinen ja se tietysti pikkutyttöjä kiinnosti.
Tämä kaikki tuli mieleen häävalmisteluja miettiessä. Vaikken joudu valmistelemaan kaikesta kuin murto-osan ja senkin muiden kanssa, tuntuu että valmisteltavaa riittää. Kaikki on onneksi hauskaa, mutta kyllähän jokaisella osallisella hetkittäin ihan pieni stressin poikanen nousee pintaan.
Itsellä oman olemuksen saattaminen juhlakuntoon on tuottanut eniten päänvaivaa. Kerran on jo tehty kampaajan toimesta harjoituskampaus ja asia on vielä vaiheessa. Vaatteet sain onneksi ostettua kuukausi sitten sekä kengät myös. Sitten laukku - sekin on hankittu, tosin se on jo toinen versio. Sitten pamahtikin ilmoille, entäs MEIKKI??? Toinen anoppikokelas on kuuleman mukaan menossa meikkiin ja minä tietysti hätäilemään omaa naamaani. Kävin kysäisemässä eräästä liikkeestä mahdollisuutta meikkiin hääpäivänä. Olin sitten liian myöhään liikkeellä, enkä aikaa saanut. Mikä oli kyllä loppujen lopuksi hyvä, sillä meikkaaja oli ainakin sillä hetkellä tylyn ja epäkohteliaan tuntuinen eikä tuntunut ollenkaan olevan innostunut etsimään aikaa naamaani varten. Molemmille hyvä - päätin että jukupliuta meikä meikkaa itse!
Meikkiliikkeessä sitten sain asiantuntevaa ohjausta, mitä tarvitsen ja arsenaalini alkaa olla kohtuullisen laaja. Ensin pohjustus, meikkivoide, varjostukset, kulmat (kampaaja nyppii) luomet, rajaukset , ripset (vedenkestävä maskara!) huulipuna, hohtava puuteri ja ja ja ....
Nykyään aamutoimet kestävät melkoisen kauan, sillä onhan tätä harjoiteltava ahkerasti. Olen aamulenkeillä koirien kanssa aikamoisen laitettu meikkimummo. Tytär ei tosin oikein nähnyt meikkiäni, joten rohkeampi on oltava. Kuitenkin oma tyyli on säilytettävä ja mieluummin sanon "maalaamista" ehostukseksi kuin meikkaamiseksi.
Hauskaa heittäytyä opiskelemaan uutta, tällä kertaa meikkausta.
Niin ja sitten vielä KYNNET?????


keskiviikko 25. toukokuuta 2016

TAIDETTA

Kesämökin ympäristö on lähes luonnontilassa ja sellaiseksi saa jäädäkin. Vähän laittelemme oleskelupaikkoja ja kasvimaa tietenkin piti saada. Etukäteen olin ajatellut ettei mitään uutta laitettaisi maahan, mutta kyllähän ideoita on poikinut. Pengerryksiä, valtavia terasseja ja kukkapenkkejä sinne ei tule, se on varma.
Tämän puupötikän löysin, kun etsin Eetun palloa saunan takaa. Siinähän oli valmis taideteos luonnosta, mikä metsän luonnonhenki onkaan. Se sai sitten kunniapaikan pihapöydällä.
Tänään kaupunkilenkillä koirien kanssa lähimetsässä pohdin, kuinka puut jaksavat aina seistä samalla paikalla, joka kelissä eri vuodenaikoina. Siinä ne rauhallisina ottavat tulijat vastaan, kuuntelevat ihmisiä ja lintuja, ovat itse melkein vaiti. Puiden huminaa saa joskus ihastella ja siitä nauttia.  Mietin, mitä puu kertoisi, jos osaisin kuunnella. Ja tulihan sieltä viesti kärsivällisyydestä. Pitäisi kuulemma oppia vain olemaan ja tuntemaan. Aina ei tarvitse olla menossa ja pohtia, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. Siinä on minulle kyllä oppiläksyä. Välillä tuntuu, ettei ole olemassa, jos ei puuhaa koko ajan.
Minulle on kyllä hiljaisuudessa istuminenkin tuttua, muttei helppoa. Yritän kyllä päivittäin pysähtyä, kääntyä itseeni ja kuunnella. Jos se onnistuu, sitä on saatava lisää ja siihen tulee riippuvuus. Hektisinä kausina se sitten unohtuu ja on taas opeteltava uudelleen. Siinä se, kärsivällisyyttä.

tiistai 17. toukokuuta 2016


TAHALLAAN ILKEÄ


http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/suorat_sanat/psykologi_vesa_nevalainen_kiusaaja_on_tahallaan_ilkea

Yllä oleva juttu kolahti. Kolmekymmentä vuotta olen tuntenut henkilön, joka on käytöksellään kertonut, ettei pidä minusta. Olemme kuitenkin tekemisissä väkisinkin, joten en ole päässyt häntä karkuun. Aluksi nuorena en oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse ja kun puhuin jonkun kanssa asiasta, kommentoitiin vaan että älä välitä. Hän on kuulemma muillekkin sellainen, vaan kun ei ole. Suvun juhlissa olen saanut todistaa hänen sydämellisyyttään muita kohtaan.
Tilanteita on ollut lukemattomia ja olin osan niistä jo unohtanutkin. Nyt kuitenkin kiusaajan kohde on vaihtunut. Hän on selvästikin huomannut ettei hänen toimintansa tuota odotettua vaikutusta, niin uudet uhrit piti löytää. Ja he löytyivätkin - kuinka ollakkaan - perheemme nuoremmista jäsenistä.
Nyt riitti, en pidä häneen mitään yhteyttä enkä vaadi sitä muiltakaan perheenjäseniltämme.

Ihan käsittämätön asia, kuinka joku voi käyttäytyä niin, mitä hän siitä saa itse ja miten ympäristö ei puutu asiaan. Kiusaaminen on taitolaji, sen voi piilottaa hymynkin taakse. Hymy huulilla sanottu ilkeys ei vaikuta ollenkaan niin pahalta, paitsi uhrista.
Jotenkin aina haluaisin että ihmiset oppisivat, saisivat itse kokea, mitä muille aiheuttavat. Elämä ei kuitenkaan ole niin suoraviivaista. Törkeästi käyttäytynyt voi elää elämänsä joutumatta koskaan tilille tekosistaan.

Silti uskon, että tällainen sammakoita suustaan päästelevä henkilö ei ole onnellinen, vaikkei sitä ehkä itse huomaa. Jotkut ihmiset alkavat karttaa ja jotain tärkeää puuttuu. Elämä on silloin suorittamista, hetkistä ei pysty nauttimaan ja oma ego kulkee aina ensimmäisenä.

Mutta sen sanon, että tämä leijonaemo pitää omistaan huolta!

maanantai 11. huhtikuuta 2016

MUUTOS

Kevät innostaa muutoksiin. Olemus pitää saada keväiseksi ja talvimuoti saa väistyä. Eetu-koirankin kohdalla muutostuulet puhalsivat ja lopputulos oli taas tyrmäävä.
Tässä Eetu vielä talvitamineissa.

Tässä löytynyt kevätilme, jota tämä Hukkaputken Trulli itsekkin hämmästelee.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

MATTOPYYKKIÄ

Kohta alkaa mökkeilykausi ja matot on saatava puhtaaksi sitä ennen. Siis hommiin. Mattoja ei enää kukaan pese järvessä, vaikka se olisikin niin ihanan romanttista. Seuraukset pesuaineiden valumisesta veteen ovat kaikkea muuta kun romanttisia. Siksi nokka kohti pesuhuonetta.

Mäntysuovalla tietenkin, kun siitä tulee niin iiiiihana tuoksu

Siellä kuivuu mökkisaunan kuistin matto. Matto on saatu, kun joku oli sitä roskiin heittämässä - eli vanha on.

Ja pyykkikahvit palkaksi ja kun tarkasti katsoo on kahvittelijoita enemmänkin.

Täällähän Eetu ja Siiri jo odottelevatkin herkkujaan.