TAHALLAAN ILKEÄ


http://www.kodinkuvalehti.fi/artikkeli/lue/suorat_sanat/psykologi_vesa_nevalainen_kiusaaja_on_tahallaan_ilkea

Yllä oleva juttu kolahti. Kolmekymmentä vuotta olen tuntenut henkilön, joka on käytöksellään kertonut, ettei pidä minusta. Olemme kuitenkin tekemisissä väkisinkin, joten en ole päässyt häntä karkuun. Aluksi nuorena en oikein ymmärtänyt, mistä oli kyse ja kun puhuin jonkun kanssa asiasta, kommentoitiin vaan että älä välitä. Hän on kuulemma muillekkin sellainen, vaan kun ei ole. Suvun juhlissa olen saanut todistaa hänen sydämellisyyttään muita kohtaan.
Tilanteita on ollut lukemattomia ja olin osan niistä jo unohtanutkin. Nyt kuitenkin kiusaajan kohde on vaihtunut. Hän on selvästikin huomannut ettei hänen toimintansa tuota odotettua vaikutusta, niin uudet uhrit piti löytää. Ja he löytyivätkin - kuinka ollakkaan - perheemme nuoremmista jäsenistä.
Nyt riitti, en pidä häneen mitään yhteyttä enkä vaadi sitä muiltakaan perheenjäseniltämme.

Ihan käsittämätön asia, kuinka joku voi käyttäytyä niin, mitä hän siitä saa itse ja miten ympäristö ei puutu asiaan. Kiusaaminen on taitolaji, sen voi piilottaa hymynkin taakse. Hymy huulilla sanottu ilkeys ei vaikuta ollenkaan niin pahalta, paitsi uhrista.
Jotenkin aina haluaisin että ihmiset oppisivat, saisivat itse kokea, mitä muille aiheuttavat. Elämä ei kuitenkaan ole niin suoraviivaista. Törkeästi käyttäytynyt voi elää elämänsä joutumatta koskaan tilille tekosistaan.

Silti uskon, että tällainen sammakoita suustaan päästelevä henkilö ei ole onnellinen, vaikkei sitä ehkä itse huomaa. Jotkut ihmiset alkavat karttaa ja jotain tärkeää puuttuu. Elämä on silloin suorittamista, hetkistä ei pysty nauttimaan ja oma ego kulkee aina ensimmäisenä.

Mutta sen sanon, että tämä leijonaemo pitää omistaan huolta!