perjantai 10. helmikuuta 2017

JOOPA

Eilen oli odotettu päivä, olin odottanut sitä iät ja ajat. Olin menossa vyöhyketerapiaan ja vielä rakkaan ystävän hoidettavaksi. Se mikä tekee asian vielä mahtavammaksi oli, että vaikka teen itsekkin näitä hoitoja, en kovin usein käy itse niissä. Syyllinen, jos sellaista tarvitaan löytyy omasta peilistä.
Nyt on alkuvuosi sitten lähtenyt käyntiin hyvissä merkeissä, olen alkanut satsaamaan itseeni, hoidellut asioita, jotka ovat vain jääneet tekemättä ja nauttinut kun asiat etenevät.
Ajelin naapurikaupunkiin (tai samaahan me ollaan virallisesti, muttei käytännössä) ja parkkeerasin auton. Muistin kun muistinkin laittaa jopa parkkikiekon. Kuuntelin siinä loppuun Katja Ståhlin jutun radiosta miehestä, joka oli lähettämässä pakettia postin itsepalvelusysteemillä. Hän naputteli oikeat (jeh) tiedot ja toimi kuten käskettiin. Paketti lokeroon ja poistui paikalta. Parin päivän päästä mies sai postilta pakettilapun ja iloitsi että hänelle oli lähetetty jotakin. No niinhän siinä sitten oli käynyt, että mies oli lähettänyt sen saaplarin paketin itselleen.
Tätä siinä hihittelin ja samalla laitoin aikaa parkkimittariin, kello oli 14.30 ja laitoin 4.30 OUJEE!
Kun jalat kevyinä sitten astelin takaisin autolle, oli siellä odottamassa tervehdys parkkipirkolta, 50 euron sakkolappu ja syynä - niin pysäköintikiekon käyttövirhe.
Onneksi vyöhyketerapia oli rentouttanut sekä mielen että kehon, joten ei edes suututtanut.
Tämä oli jo toinen kerta samasta syystä saada sakot, eka kerralla olin ajatuksissani laittanut parkkikiekkoon ajan, jolloin olin laskenut pysäköintiajan  loppuvan.
Että käyhän näitä, eikä aina pelkästään blondeille.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti